Katselen talven pimeintä päivää, suojasäätä, jolloin lumihiutaleet painavina mätkähtelevät maahan. On tulossa euroajan joulu. Oravat hyppelevät puiden oksilla, eivät raukat osaa päättää vaihtaako turkkinsa hallavaksi talviturkiksi vai pitääkö ruskean kesäpukunsa.

Minkähän vuoksi entisajan joulut muistuvat mieleen pakkasen puraisevina päivinä, jolloin aurinkokin pilkisteli keskipäivällä kylmin kirkkain sätein? Onko kaikki ajan kultaamaa muistoa? Ehkä. Varmaan lapsuudessakin oli jouluja, jolloin ei lunta liene kinoksiksi asti ollut (ainakin säätieteilijöiden mukaan).

Nyt odottelen lapsenlapsia kylään, aikomus on taas leipoa jotain jouluun kuuluvaa. Se puuha on kovin mieleistä 9- ja 6-vuotiaille neideille. On mukavaa aistia heidän jännittynyt odotuksensa joulun ja varsinkin joulupukin tulosta. Vielä vanhempikin muutama päivä sitten ihmetteli, että kuinka se joulupukki viime vuonna osasi mummin lahjatkin tuoda heille, ja mistä pukki tiesi, että mummi on heidän luonaan. Antaa lasten uskoa niin kauan, kunnes heidät tiputetaan karusti maan pinnalle monessa muussakin asiassa.

Auto hurahti pihaan, joten aloitetaanpas nyt jouluvalmistelujen jatkaminen, kirjoittaa ennättää myöhemminkin.