Niin meni joulunpyhät, suht rauhallisesti. Eipä tullut paljon ulkona liikuttua, flunssa piti siitä huolen. Eikä se ole ohi vieläkään, pientä lämpöä vaan pitää. Toivoisin jo ulos raittiiseen ilmaan pääseväni. Onhan tässä muutama päivä rauhallisempaa ennen rakettien älytöntä räiskintää. Muuten hiljainen asuinympäristöni muuttuu sotatantereeksi uudenvuoden aattona.

Suutuin alkuviikosta noihin rakettimainoksiin, joita postiluukusta tuli ihan tulvimalla. Survoin niitä keräyspaperiin sitä mukaa. Siinä samalla tuli tehtyä kuopiolaiset "Kallekeinäset" eli vietyä yksi tärkeä kirje keräyspaperiin. Eilisen iltaa etsin koko huushollin nurin kääntäen ja kirjettä ei löytynyt mistään. Yöunetkin oli jo mennä tyystin.

Tänä aamuna päivän valjetessa sitten menin lehtikeräyslaatikolle penkomaan kuin joku pulimummo. Pengoin ja käänsin lehtikasoja epätoivon vimmalla ja juuri kun olin luovuttamaisillani, olikin kirjekuori siinä nenäni edessä. Onneksi eivät olleet tiistaiaamun jälkeen tyhjentäneet ko. laatikkoa. Suuri oli helpotus kirjeen löytymisestä. Ei silti, ei sillä kirjeellä olisi juuri muille ollut merkitystä, ei sillä tavalla salaista tietoa sisältänyt kuin kuopiolaisen luottamusmiehen keräykseen joutunut esityslista.

Mitäpä tästä opimme? Anna vaan roskapostin tulvia postiluukusta, mutta muista tarkistaa, ettei mitään tärkeää mene niiden mukana roskiin!